Metsäperunaa ja maakellariunelmia
Meidän perunmaan paikka on osoittautunut parin viime vuoden perusteella aika huonoksi. Maa on sellaista hikevää hiesupitoista, analyyseja ei ole kyllä teetetty, mutta aivan selvästi perunalle liian tiivistä. Perunasato oli viime vuonna aivan surkea, rutto vaivasi perunoita ja suurimman osan jouduimmekin heittämään melkein suoraan tunkiolle.
Vaikka peltomaata meilläkin riittää, ei sitä niin vain otetakaan perunamaaksi. Aikani kuljeskelin siemenperunasäkkien kanssa, kunnes tätini mies vinkkasi, että oli kuullut jonkun kasvattavan metsäperunaa.
Minuahan ei tarvinnut enempää yllyttää, kun nappasin sen ikioman lapioni olalle ja painuin siemenperunasäkkiä raahaten metsään.
Viilsin lapiolla kunttaan pienen viillon ja sujautin perunan koloon ja päätin istua odottomaan isoa satoa.
Onneksi siemenperunat oli pienissä pusseissa, joten istuttaminen eri puolille metsää oli helpompaa.
Myöhemmin kesän tullen alkoi somessa tulla vastaan juttuja metsäperunasta. Olisimpa lukenut ne jutut ennen istutusta, niin olisin voinut valita paikan paremmin. Minähän en mitenkään merkkaillut istutuspaikkoja, vaan ajattelin, että jos ne siellä kasvaa, löydän ne varsien perusteella.
Nyt kävin kurkkkaamassa metsässä istutuksia, enkä löytäny yhtään pinnalle noussutta vartta. Metsä oli rutikuiva, vaikka ei uskoisi näiden sateiden jälkeen, ja ne siemenet jotka löysin, oli säilyneet liki kovina, hieman itujen pituutta kasvattaneina tosin, kunttakerroksen alla. Luultavimmin saan unohtaa haaveet isosta perunasadosta, jonka olisin säilönyt siihen uuteen kellariini, jonka viimein sain!
Aika tylsältä ja orvolta kellari näyttää vielä.
Meillähän on yli 15 vuoden ajan ollut periaate, että pyritään hankkimaan aina käytettyä. Että meitä varten ei tarvitsisi tähän maailmaan valmistaa uusia tuotteita. Tähän ei todellakaan olla mitenkään kokonaisuudessaan päästy, mutta aika ajoin kuitenkin.
Tämän vuoksi me jonkin verran seurataan eri kauppapaikkoja ja tällä kertaa löysimme aarteen. Naapurikunnassa oli myynnissä kellari, joka myytäisiin tarjousten perusteella ja ihanaa, me tarjottiin eniten.
Yhtenä alkukesän lauantai-aamuna isäntä ja nuorimmainen lähtivät sitten paalikärryn kanssa hakemaan kellaria. Jonkun verran tällä rotiskolla oli painoa, kun paikalle tilattu kaivuri ei jaksanutkaan nostaa kellaria kärryn lavalle, vaan paikalle jouduttiin pyttämään nosturi.
Kellarin paikkaa jouduttiin hieman täällä miettimään, kun etupihalle en halunnut mitään kellarikumpua. Hetken aikaa pihalla kuljeskellessani päädyin talon pohjoispuolella olevaan notkelmaan, joka on varsinaisen pihan ulkopuolella.
Onneksi meiltä löytyi mursketta kellarin pohjalle, ja nyt se on sitten aseteltu omalle paikalle ja otin sen heti käyttöön, vaikka varsinainen asennustyö on vielä kesken. Sehän ei onneksi käyttöön vaikuta.
Vanhat, varastossa säilytetyt ulkosaunan ritilät pääsevät toimittamaan lattian tehtävää. Riitilöiden alle tulee vielä painekyllästetystä laudasta rimat, ilman kiertämistä varten. Kestää sitten sen ajan kun kestää, mutta tällä hetkellä tämä on ihan hyvä ratkaisu.
Ihan hirmuisia satoja tänne ei mahdu säilömään, mutta näyttää siltä, että tänä vuonna ei sellaisia tulekaan.
Aurinkoa odotellen
Mirka